Verbier 2004

Teksti: Paso

 

Ystävällisen kaunohiihtoseuran perinteinen raittiutta edistävä seuramatka suuntautui tänä vuonna Sveitsiin, Verbieriin. Yhteistyössä jälleen kerran Pettes billiga resor eli Elämysmatkat.

 

 

4.3. Lähtö tapahtui rautatieasemalta. Paikalla piti olla klo 15.30. Bussia vaan ei näkynyt missään. Jonkin aikaa ooteltiin ja Toiviainen soitteli kylät läpi. Bussikuskin puhelinnumero saatiin kaivettua jostain, olivat tulossa Jyväskylän pohjoispuolella lähellä Kempelettä. Syykin oli varsin hyvä: TPS:n voitonjuhlat olivat jatkuneet aika pitkään. Todellisuudessa kyse taisi olla aikaerosta välillä turku-Suomi. Lopulta päästiin matkaan noin tunti aikataulusta jäljessä. Viini alkoi virrata ja edellisiltä reissuilta tuttu ja kaikkien rakastama Iron Maiden –maraton laitettiin alulle. Jossain välissä siirryttiin ruåttin puolelle. Laulettiin hymni.

 

5.3. Klo 0.0? Matkapäiväkirja tuhoutui. Tämä vaikeutti hieman jutun kirjoittamista. Bileet alkoivat hiipua kolmen aikaan aamulla. Kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon teekkari piti meininkiä yllä neljään asti mm. räppäämällä tulevan kesähitin Kiinnostaa( ), Ei Kiinnosta(x). Markus-sedän kommentti ”Meehän * nukkumaan, et sinäkään voi valvoa koko matkaa” sai lopulta muusikon alun hiljaiseksi. Aamulla oltiin Tukholmassa ja otettiin kyytiin muutama kuski edellisten lähtiessä työkyvyttömyyseläkkeelle. Samalla todettiin, että aurinko nousee turusta. Hauska episodi sattui Jönköpingissä, jonka mäkkärissä pidettiin ruokatauko. Markus päätti soittaa tien päältä ko. paikkaan, että laittavat big maccejä tulelle. Jokin puhelinkeskusteluissa meni kuitenkin pieleen, koska mäkkärissä ei meitä osattu odottaa. Kävi ilmi, että jönkkärissä on toinenkin mäkki tien varressa. Siellä on varmaan vieläki 50 ateriaa oottamassa. Matkaa jatkettiin Tanskan läpi Saksaan.

 

6.3. Perille verppariin saavuttiin aamupäivällä ennen yhtätoista. Saimme kunnian tavata erään suomalaisen alppihiihdon legendan, kun Mr. Halme nakkasi matkatavaramme kämpille. Kämppä oli ihan jees, mutta sinne ei jääty hieromaan, sillä tosimies painuu heti mäkeen. MoFo:n huipulla käytiin ihmettelemässä keliä, mutta sumua oli sen verran paljon, että päätimme tulla alas rinnettä pitkin. Laskimme vielä Stairway to Heavenin, joka kuuluu alueen legendaarisimpiin ja samalla yliarvostetuimpiin offareihin. Lunta oli mukavasti, näkyvyyttä vähän heikommin. Illalla oli tervetulojuhla jossain ravintolassa, jonka nimeä en muista. Satoi lunta..

 

 

7.3. Vilkaisu säätiedotukseen: uutta lunta huipulla 30 cm. Kylässä oli pilvistä. Laskuporukkamme, jonka muodostivat liukulautailijat Toippa, Jaska, Erno, Viitala sekä minä, päätti lähteä katsomaan huipulle kelejä. Pilvet roikkuivat noin kolmessa tonnissa, topissa 3330 metrissä paistoi aurinko. Laitoimme laudat jalkaan ja korkkasimme MoFo:n bäkkärin. Uutta lunta oli paljon ja se oli hyvää.

 

8.3. Aamu valkeni pilvisenä. Lähdimme Brusoniin harrastamaan metsähiihtoa. Paikalla oli lähes koko Suomiposse sekä muutama aboriginaali. Ilma ei kirkastunut, joten lähdimme takaisin Verbierin kylään. Kävimme Offshoressa katselemassa p.. eiku juomassa jaffaa. Apres-skitä vietettiin Pub Mont Fortin terassilla, suomalaisten olo-huoneessa. Myöhemmin meillä oli yhteinen fondue illallinen, joka joidenkin osalta jatkui aika pitkään.

 

 

9.3. Aurinko paistoi. Kävimme taas laskemassa bäkkärin, tällä kertaa Super Bowlin. Bowliin piti vähän haikata, mutta lasku oli sen arvoinen. Hannu Hanhet(=me) löysivät jälleen puuteria ja paljon. Iltapäivällä huvittelimme laskemalla pari kertaa Barry´s Bowlin, jonne myös piti haikata muutama metri. Allekirjoittanut yritti oikolaskea bowlin leveän alaosan. Yritys päättyi todella näyttäviin etuvoltteihin laskun loppu-puolella. Kalju kesti vahingoittumattomana. Afteri Pubissa, luonnollisesti.

 

10.3. Jälleen bäkkärillä. Valitsimme taas hieman turistireitistä poikkeavan linjan ja pöllytimme antaumuksella puuteria. Iltapäivällä laskimme vielä Vallon d`Arbi –nimisen reitin, joka oli lepposaa lojottelua alppimaisemissa.

11.3. Aamulla oli puolipilvistä. Uutta lunta oli tullut alhaalla paljon ja se oli todella kuivaa, lähes American powderia. Lämmittelimme laskemalla kahdesti Col des Minesin, jonka alapuolella kuoli alkutalvesta muutama turisti, joiden niskaan koko seinämä vyöryi muutaman lumilautasahan avustuksella.
Seuraavaksi siirryimme Mont Gelelle, josta pääsee alas vain offareita pitkin. Haikkasimme harjannetta kohti määränpäätämme, Banana Bowlia. Haikki oli välillä aika kuumottava, kaatuminen olisi ollut kohtalokasta. Itse lasku olikin sitten yksi parhaista, lunta oli polveen asti ja jyrkkyyttäkin riittävästi. Muut seurueen jäsenet lukuun ottamatta Viitalaa ja allekirjoittanutta olivat sen verran hätähousuja, että valitsivat väärän reitin. Kai se Mikki Hiirikin on ihan kova juttu Päätimme jatkaa reippailua, koska tehokasta aikaa oli jäljellä vielä muutama tunti. Tutustuimme Ikaros –nimiseen reittiin, joka laski samalla patojärvelle kuin MoFo:n bäkkärikin. Laskun eteen piti haikata puoli tuntia, mutta se oli sen arvoinen. Totuttuun tapaan afteria vietettiin Pubin terassilla koko Suomipossen voimin.

 

12.3. Viimeinen laskupäivä. Laskimme Ikaroksen uudelleen. Haikki oli yksi reissun pahimmista, tuuli oli tehnyt lumesta todella vyöryherkkää. Rukouksemme kuitenkin kuultiin ja pääsimme ylös. Itse lasku oli suojan puolella ja totesimme lumen olevan riittävän stabiilia turvallista laskua varten. Alhaalla patojärven reitillä tapasimme muitakin suomalaisia, mm. Skielvis –jengiä sekä muutamia tyttöjä, jotka olivat viettäneet verpparissa koko kauden. Jälkipelit jälleen Pubin terassilla. Illalla pidimme koko porukalla bileet yhdessä Suomi –kämpässä. Meno jatkui todella myöhään..

 

 

13.3. Lauantai ja kotiinlähtö edessä. Kämpät piti luovuttaa klo 10, jonka jälkeen oli aikaa shoppailla ja lähettää postikortit. Haikein mielin lähdimme kohti kotia iltapäivällä.

14-15.3. Sama kuin menomatkalla. Legendaarisia lausahduksia mm. ”Turku pyyhkii!” ja ”Turku, kaasu on oikealla!” Kuka lie lausunut;) Burger Kingissä suola ja ranskalaiset yhdistettynä paperipussiin näyttivät aika maittavalta yhdistelmältä. Oulussa oltiin joskus maanantaiaamuna.

Yhteenveto reissusta: Reissu oli kaikin puolin todella onnistunut. Mitään isompia haavereita ei sattunut, hyvä näin. Verppari oli hyvä valinta matkakohteeksi, sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Myös ajankohta ja kelit osuivat nappiin, viikon aikana satoi uutta lunta noin 60 cm ja joka päivä pystyi laskemaan. Vastaavia dumppeja tulee ehkä pari kaudessa, meille sattui talven paras viikko. Porukka oli hyvä, kiitoksia kaikille mukana olleille, erityisesti Toipalle ja Jaskalle järjestelyistä. Ens talvena reissataan taas johonkin päin Alppeja.