Uusia vuoria valloittamassa – Flachau 6.-13.3.2010

Ystävällinen Kaunohiihtoseura ry:n vuosittainen alppimatka toteutettiin tänä talvena kolmenkymmenen alppimatkaajan voimin Flachaun kylään, Itävaltaan. Kohteena Flachau oli kaikille tuntematon. Mukaan mahtui paljon ennestään tuttuja laskukavereita ja lukuisien YKHS -reissujen veteraaneja, mutta myös aivan uusiakin seuran jäseniä.

5.-6.3.

Matka alkaa bussilla yliopistolta 6.3.2010 klo 00.00. Lakkotilanne onneksi hellitti juuri sopivasti ennen matkaa. Kaikki 27 henkilöä näyttävät selvinnen sovituille pysäkeille eikä kukaan unohtunut Caioon. Koko päivä on kulunut odotellessa lähtöä. Alkuillasta suoritimme kuosituksen päällikkö Karjalaisen luona saunoen. Mukana olivat myös Tatu, Tuure ja Palosaari. llta kuluikin muutaman olusen merkeissä ja reissua spekuloiden. Linja-autossa huomasimme, että olut oli maistunut muillekin. Bussimatkasta tulisi varsin leppoisa. Porukka pääsi tutustumaan toisiinsa ja kuskimme ”JJ” [tseitsei] päästeli Oulu – Helsinki-Vantaa –välin kunnioitettavaan seitsemän tunnin ajoaikaan.

Päivälento Muncheniin on myöhässä, ja kentällä oli muutenkin aikaa nukkua bussimatkan aiheuttama väsymys ja muut sivuoireet pois. Puolitoista tuntia myöhässä pääsemme Lufthansan hellään huomaan. Lentoyhtiönä Lufthansa on uusi tuttavuus, mutta palvelu pelaa hyvin ja ruokakin maistuu, samoin juoma. Ei siis valittamista.

Munchenin lentokentällä meitä ovat vastassa räntämyrsky, Espanjan vaihtovahvistuksemme Liisa, sekä pirtsakat opastyttömme Marianne ja Henrica. Loppumatka Flachaun kylään taitetaan bussilla Helsingin sosiaaliviraston lasketteluseuran kanssa. Mielenkiintoinen vastakkainasettelu kahden hiihtoseuran välillä. Kamat bussiin ja kohti Flachauta. Matka-ajan pitäisi olla kolmisen tuntia. Räntä- ja vesisade eivät vaan sovi saksalaiseen liikennekulttuuriin. Autobaana on tukossa ja siirrymmekin ajamaan pikkuteitä pitkin. Henkilöautojen liukastelu kesärenkailla näyttää vähintäänkin hektiseltä. Nohevat teekkarit kellottavat GPS:llä keskinopeudeksemme 30km/h.. Voi per… Vajaan kolmen tunnin matka lähentelee pituudeltaan kuutta-seitsemää tuntia. Lunta ja räntää sentään tulee. Tunnelma on hetkittäin hieman levoton. Seuraavan päivän keliä päätetään juoda paremmaksi. YKHS ja Helsingin porukka esittäytyvät toisilleen ja pyöräilyvauhtia taittuva automatka onkin loppujenlopuksi suhteellisen leppoisa. Vaikkakin bussin ruumassa tavarat olivat hukassa ja allekirjoittaneen seurue ohjattiin väärään huoneistoon (aiheutti varsin suurta närkästystä omistajarouvassa), kaikki pääsivät reilusti puolenyön jälkeen kaikki majoittumaan Flachaun kylään. Tommi ja Jennikin olivat jo paikanpäällä odottamassa.

7.3.

Saimme ensikertaa ihaillaFlachaun kylää ja vuoristoa kirkkaassa säässä. Kolmen päivän sateet ovat tuoneet reilusti lunta vuorille. Parin rinnelaskun jälkeen erkaannume reilun viiden hengen porukalla kohti ”Ristiä”, vuoren korkeinta huippua. Pienen kävelyn jälkeen laskettavana on avointa puuterikenttää ja harvaa metsikköä, jonka jälkeen tiheämpää metsää ja siirtyminen hauskaa metsäautotietä pitkin kylään. Reissun toinen offariosasto Lipponen-Muggu-Koistinen & kumppanit olivat kuitenkin ehtineet ensin. Uutta linjaa ei silti tarvitse etsiä. Laskulle tuli korkeuseroa reilu kilometri. Sama pätkä ehdittiin vetää vielä toistamiseen. Mahtava päivä! Afterski jäi vaatimattomaksi.

8.3.

Pilvetön taivas näyttää mahtavalta. Suuntaamme kohti Zauchenseen keskusta. Parissa ryhmässä nousemme heti korkeimmalle hissiasemalle ja siitä kävellen ylöspäin. Lasku alas laaksoon on hyvä, mutta koskematonta lunta ei juurikaan enää löydy. Seuraavilla laskuilla pääsimme vetämään rinteiden vierustoilta muutamia lyhyitä puuteripätkiä. Tämän jälkeen kävimme pienellä ryhmällä nousemassa erästä seinämän sivua muutamia satoja metrejä, loppumatkan avaten uutta polkua vyötärönsyvyisessä lumessa. Tuloksena kaikki saivat makoisan laskun loivahkolla ja aukealla, laskemattomalla seinämällä. Olli, Arto ja Toni esittelivät päivän parhaat pesukoneet.

Hermann Maier on muuten kotoisin Flachausta. Rinteet ovatkin aika timanttisessa kunnossa aamuisin. Iltapäivällä 10 000 turistia on tuhonnut ne melko perusteellisesti. Missään ei näy lumilautoja (lukuunottamatta muutamia ratalautoja), eikä puuteri- tai twintip –suksia. Piippareita luullaan sydämentahdistimiksi…Samapa tuo, ei haittaa. Ruokakin on halpaa. Kaupassa on pontikkasnapsiautomaatti (1€/reilu shottilasillinen) ja navetan kyljessä maitoautomaatti (1€/litra). Musiikki on perseestä. Illalla buffet ja Musistadlin jatkot.

Olli epäilee että buffetin tiukka liha on kissapaistia. Ote Ollin illan tapahtumista:

”Olut näytti maistuvan ja ehkä talon viinikin. Ilta eskaloitui vähitellen tanssilattiahommiin. Paikallinen Finlanders veti alkuun perinteistä paikallista junttimusaa, mutta loppuillan Safri Duo –setit kyllä päräytti vauhtiraidat vaakatasoon toppahousuista. Noh, jossain vaiheessa joku paikallinen vittumarko nyki hihasta ja esitteli seurassaan olleet varsin viehättävät neitokaiset. Vähän aikaa siinä sitten yritettiin paikallista saksaa ymmärtää, mutta eihän siitä mitään tullu. Kieli vaihtui englanniksi ja ymmärrys parani heti: Tytöt tarvii rehellistä perspanoa. Hain Anabolin paikalle varmistelemaan tarjousta ja niinhän se meni, perspanoa tarjolla. No, väistettiin tilanne luonnollisesti takavasemmalle.”

9.3.

Alppikaste aamutuimaan Flachaun eturinteiden huipulla. Pari pulloa kuplivaa hyvässä seurassa. Keli on puolipilvinen. Laskuseuranani on tänään Olli. Suuntaamme offareille, kauemmaksi keskuksesta ja edellisen päivän laskuista. Löydämme mukavan jyrkkää avointa lumikenttää ja metsää Flachaun ja Flachauwinkelnin välistä. Aurinkokin paistaa välillä. Kameralle tallentui komeita otoksia. Päivän saldo: 3 laskua – 55km(sisältäen nousut). Illalla reissun perinteinen fondueillallinen. Juusto-, kala- ja lihafondue täyttivät allekirjoittaneen. Musistadelissa illalla bongattiin uskomaton amatsoni. Oppaat jaksavat olla mukavasti mukana meidänkin riennoissa!

10.3.

Osa porukasta lähtee käymään Scladmingissä. Jäämme muutaman kaverin kanssa Flachaun tuntumaan ja käymme tarkastamassa viereiset Wagrainin ja Alpendorfin keskukset – ei mitään tarjottavaa. Liikaa turisteja ja rinteitä. Päivä sujuu lepuuttelun merkeissä. Aamulla laskimme sentään pari makeaa rinnettä Flachaun puolella. Leveää baanaa täydellisessä kunnossa. TÄYSII! Osa porukastamme viihtyy varmasti koko reissun rinteillä, ovat senverta makeita.

Illalla yllättävä käänne mennä Musistadliin. Phantasian pojat on tanssilattialla ilman paitoja, meininki aika hektinen ja henkilökunta tohtii puuttua asiaan vasta aamuyön tunneilla.

11.3.

Palosaarella on hidas aamu. Eilen meni kuulemma kolmeen asti musiikkipubissa. Palosaari on muuten kielimiehiä. Eräälläkin lounaalla tarjoilia kyselee leveällä saksalla, että mitenkä ruoka maistuu. Palosaari vastaa suomalaisittain ”Joo hyvvää on”. Molemmat osapuolet näyttivät ymmärtävän toisiaan.

Kolme laskua Flachaun huippuaseman lähimaastosta Wagrainin kylään. Matkalle mahtuu jyrkkää, loivempaa, avoimia niittyjä, metsikköä, puuteria, korppua, loskaa, puroja, droppeja… Antti R on meinannut pariin otteeseen kadottaa suksensa. Tämä on perinne vuoden 2009 reissulta Sveitsin Engelbergiin. Tällä reissulla hukkaan on joutunut ainoastaan lompakko. Porukkamme on hukannut myös yhden hissilipun.

Musistadlissa on jälleen paikallinen humppaorkesteri. Sinne siis.

12.3.

Reissun viimeinen laskupäivä. Yöllä tuli muutama sentti lunta. Päivän aikana moni kunnostautuu pesukonemaisiin kaatumisiin. Alkaa edelliset päivät painaa jaloissa. Laskut kohdistuvat lähinnä Flachausta Wagrainiin.

Illalla menemme taksilla ravintolaan vuorenrinteelle. Taksikyyti on vähintäänkin pelottava. Kuskilla on JJ:n jalat mutta omat kädet… Ruoka oli erittäin edullista ja maittavaa. Jälkiruoaksi tarjoiltiin mäenlasku puukelkoilla alas kylään. Matkaa 2,5km, täysin pimeä laskureitti ja teekkareiden kellottamat yli 40km/h nopeudet. Huh-huh…Makiaa, sekä vähemmän pelottavaa kuin taksimatka ylös! Miettikääpä vastaava tapporata esim. Leville.

Team Kaswurm väsähtää jostain syystä täysin kämpille. Muut suuntaavat Pedo’s..eikun Yeti’s Partyhauseen. ”Musiikki oli paskaa, ja pidettiin huoli, että baarin omistajalle kerrottiin tämä puutteellinen kohta. Tuure on supliikkimies” – Tuntematon matkapäiväkirjaan kirjoittanut. Valokuvatodisteiden mukaan myös perinteinen ihmispyramidi rakannettiin. Pilkun jälkeen kämpille palaava porukka päättää muistaa meitä, ovet lukitsematta nukkuvia, pienellä visiitillä. Olli ja allekirjoittanut heräsivät siihen, että meille pidettiin virallista puhuttelua. Varsin vaihdikkaan näköistä menoa.

13.3.

Eilisiltaan verrattuna vauhti on hiipunut. Joku tai jotkut tuoksahtavat hennosti viinaksille paluumatkalla Munchenin kentälle. Kellohan on siis 08:00. Ei käy kateeksi. Keli on onneksi parempi kuin menomatkalla ja aikataulu pitää. Saksan puolella Burgerking pelastaa kalpeat matkaajat.

Munchenin kentällä ollaan sopivasti. Vedetään vielä kebabeläimet naamariin ja ostellaan viimeiset tuliaiset. Lufthansa tarjoaa ilmaiset kahvit. Joel jatkoi matkaansa Innsbruckiin, Tommi ja Jenni kämpälleen Itävaltaan, Liisa Espanjaan. Lento menee nopeasti ja Helsinki-Vantaalta suuntaamme kohti Oulua. Tälläkertaa bussikuskinamme on vanha humppaorkesterin soittaja, jolla riittää jos jonkinlaista tarinaa. Tulee mieleen Äkäslompolon Mauri..

Rantautuminen Ouluun aikalailla keskellä yötä. Kaikki turvassa ja terveinä!

Kiitokset kaikille erittäin onnistuneesta ja mukavasta matkasta!

-Pekka