Eli siis kauden jekut ja strohit, tai siis tapaukset ja tarinat.
Fiesch, Sveitsi (Pekka Ja Ansku) 23.2.2011
La 19.2. startattiin Oulun lentokentältä aatamin aikaisin. Aluksi luultiin, että lennätään Riikaan, mut yhtäkkiä havahduttiin, että olemme Suomen takamuksessa (Turussa). Onneksi lentäjä laitto koordinaatit kohilleen ja päästiin sinne Riikaankin asti. Välilaskun aikana piti kävästä hakemassa pikku pullo jägerteetä (1,0 l) mukaan, jos vaikka paikallisesta kaupasta on päässyt liemi loppumaan.
Zürichissa kulkuneuvo vaihtui junaan ja parin vaihdon jälkeen päästiin lopulta määränpäähän Fieschiin. Muutaman kerran saatto olla, että kamojen raahaus saattoi vastustaa. Mm. skrodemman jäsenemme (Ansku) suksibägi keräsi osakseen valtavasti huomiota. Huutavista ipananoista ja kuuromykistä mielestämme hiljasempi vaihtoehto oli mukavampaa matkaseuraa.
Sunnuntai aamuna painelimme etujoukoissa kohti Fieschin rinteitä. Kabinilla ja munahissilla heti toppiin. Noh, siinähän se päivä sitten olikin. Sinkkiä, jäiset rinteet, lunta ei ollut ja vaahtosammuttimia rinteet mustanaan.
Fiesch on perhekeskus. Alppien talvi on ollut varsin kuiva ja vajaat pariviikkoa on Fieschissäkin ollut n. +15c lämmintä. Kylä on Sveitsiläisidyllinen. Itse keskus (Alechtsarena ja siihen kuuluva Fiesch) on vuoren etelärinteellä, joten suurin osa lumista on sulanut pois. Eggishornin 3km korkeudessa lunta on, muttei pehmeää. Pohjoiseen laskeville rinteille ole juurikaan asiaa, ne laskevat Euroopan suurimmalle jäätikölle Alechtsille. Pehekeskuksena tunnetulla alueella on runsaasti paikallisia, muutamia keskieurooppalaisia ja jokunen britti. Varjoliito on alueella erittäin suosittua. Hyvällä lumella hisseiltä löytyy todella paljon offarilinjoja eikä ruuhkaa ole. Kylän eteläpuolella kohoavien vuorten pohjoisseinämiltä löytyy päivän skinnausreissuille noin 2500m huippuja. Brittituristeilla näyttää olevan muodissa moonbootsit ja leopardikuviot vaatetuksessa sekä kypärissä. Hintataso on sveitsiläisen suolainen.
Sunnuntain sinkin jälkeen päätettiin kuitenkin lämmitellä aurinkoisemmassa säässä laskurutiinia ma-ti. Fieschin rinteet ovat mukavan leveitä ja sopivan jyrkkää, siirtymiä on kuitenkin paljon jos haluaa laskea viitisen kilometriä leveän keskuksen päästä päähän. Muutamia pehmeitä käännöksiäkin löytyi vuorten varjoista. Nimeltämainitsemattoman sveitsiläisen kellovalmistajan nopeusmittauspisteeseen jäsen P kellotti pari kymmenystä vaille 100km/h. Lystiä oli.
Keskiviikolle täytyikin jos saada pehmeämpää laskettavaa. Säätiedotuksia tutkailtuamme päätimme suunnata vajaan parin tunnin junamatkan päässä olevaan Lötschentaliin. Keskus on suhteellisen tuntematon pohjoismaalaisissa piireissä, joskin paikalliset tietävät sen hyvät skinnailu ja freeridemahdollisuudet. Hissillä pääsee noin 3100m korkeuteen. Maisemat ovat komeita: jaffakelillä näkee nelisenkymmentä yli neljätonnista huippua, myös Matterhornin. Pääasiassa perhelomalaisten kansoittaman keskuksen rinteet olivat peilijäällä, mutta rinteiden vierustoilla ja hissien lähiympäristössä olikin noin 30cm puuteria. Aurinkoakin tuli täydeltä terältä ja alle 2400m korkeuksilla lumikin oli päivästä vetisempää. Lötschental oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut keissi, toisena vaihtoehtonamme ollut Zermatt (sama etäisyys) olisi ollut tuplaten kalliimpi reissu ja offarit luultavasti enemmän koluttuja.
Kertaakaan Fieschiin saapumisen jälkeen tai Lötschentalin reissulla ei ole tarvinut kuulla pohjoismaalaisia kieliä. Paikat, erityisesti Lötschental, ovat tällä hetkellä varmaankin jokseenkin samanlaisia idyllisiä sveitsiläiskeskuksia kuin monet nykyisin pohjoismaalaisten kansoittamat Keski-Euroopan suosikkikohteet.
Go before it’s too late.
Huomiseksi, torstaiksi, on luvattu lumisateita. Meillä taitaa olla välipäivä. Mahdollisesti kuitenkin to tai pe käydään vielä tsekkaamassa viereinen Bellwaldin keskus, jossa lumien luulisi säilyvän koskemattomina.
Ollaan syöty makaroonia.
- Lähimaanvastaava ja pj
18.2.2011
Näinhän se sitten kävi, talvi pyörähti käyntiin ja luntakin on maassa. Tukku reissuja on jo takana ja toinen mokoma edessä. Seuran illanistujaisissakin on ollut uusia ja vanhoja jäseniä mukavasti. Onneksi jalon seuramme ympyröihin on taas löytänyt tiensä moni uusi naama.
Tarkoituksenani on kirjoitella tähän kuluvan kauden kuulumisia, menneitä ja tulevia kommelluksia. Toivonmukaan muutkin reissulaiset avaavat tänne sanaisen arkkunsa omilta matkoiltaan. Ehkäpä tekstiä koristavat myös kuvat ja videot.
Huuruisista Laskukauden päättäjäisistä (Rukan kesämäki + afterpartyt Teekkaritalolla) oli nippanappa selvitty ja syksyn opinnot aloitettu kun YKHS:n kausi jo taas avattiin saunaillan merkeissä. Osa talven suunnitelmista oli jo tuolloin selvillä, osa taas kaikkea muuta. Suunnitelmia ja uhoa kuitenkin riitti. Avajaisten kanssa miltei samaan syssyyn iskettiinkin jo perinteiset pikkujoulut. Kaikke saivat jälleen piparia ja Tuure läträsi glögit. ”Eihän tämä maistu edes pontikalle” – Succès! Seuran uusi t-paita ja tarratkin saivat positiivisen vastaanoton. Hauska huomata useaa lautaa tai suksia koristava kaunohiihto-ornamentti. Epäselvissä olosuhteissa on noussut esiin myös uusin YKHS-tuote: brändätyt pitkät kalsarit ja alushousut.
Hemavan Student Ski myytiin taas täyteen alppireissun ollessa vielä suunnitteluvaiheessa. Molemmissa oli kyllä omat ongelmansa, perhana. On se kumma kun Hemavanin herrat ja rouvat kirjoittavat huonompaa ruotsia kuin keskivertoteekkari. Juudejaade. Molemmat reissut saatiin siis kuitenkin suunniteltua ja ilmoittautumiset täyteen.
Ensimmäiset laskut viivästyivät allekirjoittaneella joulukuun alkuun. Kohteena oli tuttu Ylläs, tutulla porukalla. Suksien ja lautojen pohjia kolisteltiin taas siinämäärin, että paikkapuikolle saatiin käyttöä. Kulutustavaraahan nuo ovat… Saatiin sentään pari pehmeää käännöstä K-arjalaisen kanssa Luosu- ja Pirunkuruilta. Pakkasta rapeat -25c. 
Samoin vuodenvaihteessa löytyi Kesängin metsistä polvensyvyistä pehmeää. Iltaelämää kaupunkilaisnuoret viettivät nuotion ääressä.
YKHS osallistui 29.1. Iso-Syöte Freeride -tapahtuman järjestelyihin. Paikalla oli pari-kolme mökillistä tuttuja naamoja viimevuosien reissuilta. Toimitsijoissa, tuomaristossa, kuvaus- ja editointipuolella, mutta myös kisaajissa nähtiin seuran edustusta. Mm. Joelin uhrautuvaa laskutyyliä, kuten kuuluttaja Santtu taisi mainita. Kisailun ohessa musiikki pauhasi, lunta sateli lisää ja läskit saivat kyytiä. Eivät siis kyseiseen sanaan assosioituvat laskuseurat tai ihrat, vaan K2:n, Armadan, Salomonin, Atomicin ja Movementin kymmenet vapaalaskutestisukset. Eipä taida Suomessa olla toista vastaavaa testimahdollisuutta. Vapaalaskusuksia pääsee testaamaan harvoin ja tuskin ikinä tällaisessa mittakaavassa. Kisan kymmenet palkinnot yhteistyötahoilta olivat myös vähintäänkin hulppeat suksista ja lumilaudasta vaatteisiin asti.
Juha kasasi afterskiihin/palkintojenjakoon kaikki kisalaskut sisältävän videon jonka kaikki neljä osaa löytyvät youtubesta.
Iltaelämä oli suht rauhallista, mitä nyt osa porukasta otti kyydit hotellille kauhakuormaajan kauhassa, muutama puolialaston juoksentelija hotellin pihamailla ja karaåkkea. Palosaari nukku nojatuolissa ja jätti telkkarin yöksi päälle. Tv-chat aamuyöstä vitutti. Videokooste tapahtumasta:
Heti Freeriden jälkeen pidettiin piipparitreenit. Seuran kahta uutta Arvan settiä päästiin käpistelemään ja testaamaan. Ja sitten lähdettiinkin jo Hemavaniin. Bussikuskimme Kimmo ja Matti ovat Hemavanin rautaisia ammattilaisia. Ellei seuran toimijoiden tai muiden reissulaisten taholta löytynyt vastausta kysymyksiin niin Kipe ja Masa kyllä vastasivat. Linja-autoasemalta lähdettäessä vahvuus oli -2. Tuntekaa napakka sondinisku sydämissänne te kaksi jotka epäselvissä olosuhteissa päätitte ettette ole velvoitettuja tulemaan reissulle.
Vastoinkäymiset jatkuivat. Arvidsjaurissa ruotsalaiset Döönerit kusivat meitä törkeästi linssiin lounasravintolassa. Ruotsalainen diskuteeraaminen ei tuottanut mitään tulosta kun yksikään puhuttu kieli ei tuntunut menevän jakeluun. Tästä alkaneen suivaantumisen seurauksena voimasanoin väritetty lausahdus ”Nyt loppu
se ruotsin puhuminen” kuultiinkin reissun aikana kohtuullisen useasti.
Lähtö reissulle oli myöhäisin ikinä, mutta perillä Hemavanissa oltiin aikaisemmin kuin koskaan. Liekö tähän syynä matkatoimiston tomeran täti-ihminen Ansku, joka mm. hiljensi Ernon toiveet pysähdyksestä Haaparannan nuuskatukkuun. Tekihän täti myös oikeitakin hommia:
Kelit olivat lumien osalta suotuisat, aurinkoa ei tosin nähty muualta kuin bussin ikkunasta. Fjällcenterin respan baarissa soitteli joka ilta ruotsalainen trubaduuri. Reissun aikana kuultiinkin baarissa Hämähämähäkki suomeksi, Det Glider In ja monta muuta ikihittiä. Jokaisen biisin jälkeen backstagen suomalaisväki huusi En gång tilliä, nittonhundranittifemiä ja Globenia. Ah, 1995 <3 Tunnelma oli vallan mainio. Myös ruotsalaisten huumorintaju kesti. Olihan meillä paikanpäällä ehkä jopa ylivoima.
Tarviiko nyt reissusta juuri muuta enää mainitakkaan kuin että Kittelissä tuli alijäähtynyttä vettä, pehmeää löytyi joka päivä, perinteinen palohälytys, yksi käsi paketissa, jurrisia norjalaisia ja erään nimeltämainitsemattoman herääminen vieraan, mutta kylläkin meidän reissulaisen miehen kanssa lusikasta, molemmat bokserisillaan.. ”Moi, oon Janne*”. (*Nimi muutettu.)
Kittelissä tuli tosiaan jäätä:
Tarttui reissulta jokunen kuvakin. Ensimmäisessä kuvassa kruisailee Jarkko, kuvaajana Saku-Matti. Toisessa kuvassa Toni zoomailee linjoja.
Nyt onkin sitten aika suunnata kohti Alppeja kolmeksi viikoksi. Viikko 8 vietetään Fieschissä, jäsen B:n eli Anskun kanssa. Viikko 9 kohteena on Zinal ja ympäröivät keskukset autolla liikkuen. Mukana menossa tuolloin ovat myös Liisa, Saku-Matti ja Juha. Viikolla 10 onkin sitten vuorossa Andermatt ja YKHS:n alppireissu 19 matkaajan voimin. Ei muuta kun hyviä lumia toivomaan.
Jospa sitä alkaisi pakkaamaan. Check-in on huomenna klo 06.00.
-Pekka